Joulua odotellen ja glögiä siemaillen

Näinhän tää aamu lähtee liikenteeseen. Lentolakko mietityttää, ei tietenkään ihan samalla tavalla kuin AKT-lakko alkuvuodesta, mutta kuitenkin. Toivottavasti päästäisiin pian sopuun, ettei lakko veny ihan kohtuuttomasti. Mieli on korkealla, aamu on alkanut. Toivottavasti saisin yhtä hyvän fiiliksen kuin aikaisempina päivinä, olisihan se tosi hienoa jatkaa hyvällä fiiliksellä tääkin päivä!

Mahti lentopallopäivä Salossa tänään ja hyvänmielen tori

No, juuri näin, kun molempien liigacupien finaalit ja viel Suomen Cupin finaalit pelataan tänään. Salohalli on tunnetusti hieno paikka pelata, käsipalloilijatkin ovat sitä mulle kehuneet. Lentopallo on mukavaa seurattavaa, mutta tänään en varmaan ehdi, kun olen menossa hyvänmielen torille ja joulukadun avaukseen. Toivottavasti sunnuntai olisi yhtä hieno kuin koko muu viikonloppu, ihan mukava olisi, jos näin menisi!

Perjantain, viikonlopun alun aarre

Perjantaina sain Jasharilta Vainion Liikenteen kynän, aamulla lähtiessä en ollut huomannut sitä ottaa. Kotiin tullessa ajattelin, että täytyyhän mun se ottaa, kun kerran kaikki muutkin ottavat. Niinpä sitten minäkin otin, nyt se on mulla täällä. Oli tositoimissakin heti tulopäivänään, laittaessani oman nimeni joulukortteihimme. Mutta fiilis oli ihan huikean mahtava, toivottavasti koko tämä päivä olisi samanlainen!

Viron kurssin viimeinen kerta syyskaudella 2010

Juuri näin, tänään on se. Vasta viime viikon tunnilla havahduin huomaamaan, miten pian aika on mennyt, sekin havahtuminen tapahtui siinä kohtaa, kun Taimi mainitsi tän. Niin uskomattomalta kuin se voi kuulostaa, en edes tajunnut syksyn menneen niin pian. Mutta nyt sitten ollaan tässä kohtaa, miettien, mitä keväällä tapahtuu. Toivottavasti olisi mukava opiskella keväälläkin!

Tänään on vuosi...

Tänään on vuosi siitä, kun Salon Viihdelaulajat edustivat kaupunkiamme Turun Radion Kööriakatemian konsertissa. Vieläkin sen muistaa, ei ole unohtanut sitä. Ei ainakaan sitä huikean pitkää loikkaa, jonka otin Salon Tilausmatkojen viininpunaisesta Tourismosta, joka oli lähdössä kuoron kanssa, Tomin kuskatessa sitä. Sen seurauksena myöhästyin vähän ranskan tunniltani, onneksi en kuitenkaan viittä minuuttia enempää. Mahtavaa se oli, toivottavasti saisin monta samanlaista juttua vielä tänäkin vuonna!

Ranskan tunti

Iloisin mielin lähden ranskan tunnilleni, se on aina  ollut tosi kivaa. En oikein osaa sitä selittää, mutta lähtiessä jo tietää, millainen päivä on tulossa. Tänään olen kuunnellut Radio Novaa koko päivän, aamusta ihan tähän kohtaan. Paikkurissa jouduin harppaamaan koiraystävän yli, Vladia hymyilytti aika tavalla. No, hymyilytti se minuakin, kun koira osaa olla niin iloinen!

Sunnuntaiaamu

Taustalla soi Chisun Sama nainen, yksi monista tänä kesänä lauletuista karaokekappaleista. Kun kuulin tän ensimmäistä kertaa, ajattelin, että tästä voisi tulla mulle sopiva karaokekappale. Ja minä kun lauloin sen, huomasin pitäväni siitä entistä enemmän,  nyt suorastaan odottaa, että koska tulee Radio Novalta. Nythän se tuli, ihan mahtavaa! Ja mieli on korkealla, jaksaa nauttia!

Mahtavaa ja iloista

Ei ole tarvinnut muuta tehdä kuin nauttia päivästä, sillä tavalla se on mennyt. Aamulla on mukavaa, kun kaikki osuu kohdalleen, voi hyvin olla, että tänäänkin pääsen Vladin kanssa ainakin jossain kohdassa päivää. Illalla on todennäköisesti Jashar. Aina on sellainen hyvä fiilis päällä, nautin kovasti, kun voin olla toisille avuksi. Keskiviikkona aamulla tarkkailin rollaattoria, kun olin sopivan lähellä, autoin sen alas, Vladin ei tarvinnut siinä kohdassa lähteä. Mieli korkealla, elämä mahtavaa!

Viikonloppu ja alkuviikko

Viikonloppu oli kerta kaikkiaan hieno! En muista, milloin olisin kokenut yhtä hienon viikonlopun kuin nyt. Lauantaina olin Bergvikissä koko päivän, sunnuntaina olin gospelkuoron kanssa Salon kirkossa. Siis aivan uskomatonta, kuinka hienoa voi laulaminen olla. Tänään olen huomannut, miten hyvä fiilis voikaan olla, kun kaikki osuu hyvin kohdilleen, näin se on nyt ja näin jatkossakin!

Päivä vielä ja reissuun!

Lauantaina lähdetään Bergvikiin heti aamulla yhdeksän aikaan. Edellisestä kerrasta muistan sen, että mulla ja Pekalla oli mahdoton kiire, että ehditään ajoissa Tuomasmessuun. Ja ihmiset olivat sillä kertaa raivon partaalla, kun en rajoittanut valokuvausintoani, seuraavalla kerralla Veijo oli kiukkuinen. Asperger-ihmisellä voi olla tosi vaikea noudattaa sääntöjä, joten siksi en ollut huomannut, että vosin kuvata vähemmän. Mieli on ihan korkealla tälle matkalle lähdettäessä, kyllä mä tästä nautin!

Aurinko paistaa, on mukavaa!

Vaikka ei paistakaan juuri nyt ulkona, on jäänyt sydämeeni paistamaan. Lentopallomatsiakin voi muistella ihan hyvillä mielin, vaikka voittoa ei tullutkaan. Mieli oli tosi korkealla silloin, on se sitä nytkin, vaikka taivas on aika harmaan oloinen. Mutta ei se haittaa, mieli pysyy korkealla kuitenkin, mahtavaa se oli, iloistakin. Ja nyt nautitaan taas uudesta päivästä!

Varsinainen päivä!

Kuvittelin olevani kotona koko päivän, mutta vielä mitä! Tyypillinen lentismatsin päivä, jännitin sitä niin kovin, että sormeni olivat ihan jääkalikkoina loppumatsin. Enkä ole edes huomannut, että LP Viestin tai aikaisempia Piin otteluita olisin jännittänyt näin kovasti kuin tänään. Kannustamistakin riitti ihan kivasti, oli suht hyvin kohdillaan, vaikka olin havaitsevinani pientä ylimääräistä puristusta. Ens viikolla taas kannustamaan, kun Pii kohtaa Iskun, pääsen siihen nyt, kun mulla on runopiiristä vapaapäivä. Hieno juttu ja mahtava fiilis kannustaa!

Musiikki ja aamumahtavuus

Novalla soi musiikki, viel vajaan tunnin ennen kuin aamun radio alkaa. Vitsi sentään, mikä mahtavuus mulle voikaan vielä tulla tähän päivään. Keskiviikkona oli mukava nähdä ystävää, kuulla hänen äänensä. Mikäs sen parempaa. Elämä on joskus niin hienoa, totesinkin, että onneksi mun lausuntatuntini peruutettiin, muuten en olisi ehtinyt ystävää nähdä!

Tiistaiaamu

Ihan normaali aamu, pimeä ja hyväntuulinen. Ulkona on niin pimeä, että hyvä, kun näkee vastapäisen talon. Mieli on kuitenkin aika korkealla, pidän mielessäni sen, että olen iloinen myös inhokkikuukauteni aikana. Olen siemaillut vadelma-valkoherukkamehua, varmasti tänäkin aamuna sen teen. Jos se ei vaan haittaa äitiä, kun kolistelen keittiössä. Mahtavaa on elämä, mahtavaa juuri tässä ja nyt! Iloisin mielin nämä kaikkein synkimmätkin päivät!

Maarrraaskuuu

Näin se sitten alkoi, vuoden 2010 marraskuu. Äkkiä on taas vuosi hurahtanut, ei oikein tajua, mihin se menee. Kun vaan tuntuu, että sitä nopeammin menee, mitä enemmän ikää tulee. Onhan tietysti näinkin, mutta kyllä se menee touhutessakin tosi vauhdikkaasti. Aamu on, tässä ja nyt. Minulla vaan on mahtavaa, vaikka kyseessä on inhokkikuukauteni. Almanakkakuvaa katsellessa ja harrastuksissa touhutessa menee varmasti vauhdilla!