Viikonloppu ja alkuviikko

Viikonloppu oli kerta kaikkiaan hieno! En muista, milloin olisin kokenut yhtä hienon viikonlopun kuin nyt. Lauantaina olin Bergvikissä koko päivän, sunnuntaina olin gospelkuoron kanssa Salon kirkossa. Siis aivan uskomatonta, kuinka hienoa voi laulaminen olla. Tänään olen huomannut, miten hyvä fiilis voikaan olla, kun kaikki osuu hyvin kohdilleen, näin se on nyt ja näin jatkossakin!

Päivä vielä ja reissuun!

Lauantaina lähdetään Bergvikiin heti aamulla yhdeksän aikaan. Edellisestä kerrasta muistan sen, että mulla ja Pekalla oli mahdoton kiire, että ehditään ajoissa Tuomasmessuun. Ja ihmiset olivat sillä kertaa raivon partaalla, kun en rajoittanut valokuvausintoani, seuraavalla kerralla Veijo oli kiukkuinen. Asperger-ihmisellä voi olla tosi vaikea noudattaa sääntöjä, joten siksi en ollut huomannut, että vosin kuvata vähemmän. Mieli on ihan korkealla tälle matkalle lähdettäessä, kyllä mä tästä nautin!

Aurinko paistaa, on mukavaa!

Vaikka ei paistakaan juuri nyt ulkona, on jäänyt sydämeeni paistamaan. Lentopallomatsiakin voi muistella ihan hyvillä mielin, vaikka voittoa ei tullutkaan. Mieli oli tosi korkealla silloin, on se sitä nytkin, vaikka taivas on aika harmaan oloinen. Mutta ei se haittaa, mieli pysyy korkealla kuitenkin, mahtavaa se oli, iloistakin. Ja nyt nautitaan taas uudesta päivästä!

Varsinainen päivä!

Kuvittelin olevani kotona koko päivän, mutta vielä mitä! Tyypillinen lentismatsin päivä, jännitin sitä niin kovin, että sormeni olivat ihan jääkalikkoina loppumatsin. Enkä ole edes huomannut, että LP Viestin tai aikaisempia Piin otteluita olisin jännittänyt näin kovasti kuin tänään. Kannustamistakin riitti ihan kivasti, oli suht hyvin kohdillaan, vaikka olin havaitsevinani pientä ylimääräistä puristusta. Ens viikolla taas kannustamaan, kun Pii kohtaa Iskun, pääsen siihen nyt, kun mulla on runopiiristä vapaapäivä. Hieno juttu ja mahtava fiilis kannustaa!

Musiikki ja aamumahtavuus

Novalla soi musiikki, viel vajaan tunnin ennen kuin aamun radio alkaa. Vitsi sentään, mikä mahtavuus mulle voikaan vielä tulla tähän päivään. Keskiviikkona oli mukava nähdä ystävää, kuulla hänen äänensä. Mikäs sen parempaa. Elämä on joskus niin hienoa, totesinkin, että onneksi mun lausuntatuntini peruutettiin, muuten en olisi ehtinyt ystävää nähdä!

Tiistaiaamu

Ihan normaali aamu, pimeä ja hyväntuulinen. Ulkona on niin pimeä, että hyvä, kun näkee vastapäisen talon. Mieli on kuitenkin aika korkealla, pidän mielessäni sen, että olen iloinen myös inhokkikuukauteni aikana. Olen siemaillut vadelma-valkoherukkamehua, varmasti tänäkin aamuna sen teen. Jos se ei vaan haittaa äitiä, kun kolistelen keittiössä. Mahtavaa on elämä, mahtavaa juuri tässä ja nyt! Iloisin mielin nämä kaikkein synkimmätkin päivät!

Maarrraaskuuu

Näin se sitten alkoi, vuoden 2010 marraskuu. Äkkiä on taas vuosi hurahtanut, ei oikein tajua, mihin se menee. Kun vaan tuntuu, että sitä nopeammin menee, mitä enemmän ikää tulee. Onhan tietysti näinkin, mutta kyllä se menee touhutessakin tosi vauhdikkaasti. Aamu on, tässä ja nyt. Minulla vaan on mahtavaa, vaikka kyseessä on inhokkikuukauteni. Almanakkakuvaa katsellessa ja harrastuksissa touhutessa menee varmasti vauhdilla!