Muisto Naarilasta kesältä 2010

Elokuun ensimmäinen kerta Naarilassa, olen just laulamassa. Ihmettelen, miten ihmiset voivat kuunnella niin keskittyneesti!  Itsekin keskityn laulamiseen niin, etten huomaakaan ajan kulumista. Linja-autossa tulleita seuraan erityisen tarkasti, he ovat kerta toisensa jälkeen kehuneet, miten kaunis lauluääni minulla on. Eikä se kerta tehnyt poikkeusta. Matkalla kotiin sain kuulla kerran ja toisenkin, että on hyvä ääni, ihmiset todella pitivät laulamisestani. Kyllä siitä itsekin osaa nauttia, koko kotimatka meni nauttiessa ja iloitessa!

Tänään...

Pitäisi mennä Mamman asunnolle tavarakatselmusta tekemään, mutta yhtään en tiedä, pystynkö siihen. Toivottavasti pystyisin, koska mulla on aikamoisia näytönpaikkoja vielä ennen perjantain siunaustilaisuutta. Olen luottavainen, että pystyn tekemään hautajaisissa sen, minkä olen luvannut. Sen suhteen saakin olla sinisilmäinen. Mutta tää perintö... En edes tajunnut olevani perijä, kaikki tuli niin puun takaa ja puskista kuin kuvitella saattoi. Jotenkin tää mun juttu liittyy isän kuolemaan, ei tätä muuten olisi minulle sälytetty. Mutta mahtavaa kuitenkin, että kaikki osuu kohdilleen!

Wo-uu, mikä päivä!

Halikon kirpputorin pihaan polkiessa olikin aikamoinen miettiminen, minne menopelin laittaa parkkiin. No, ei siinä mitään, kun ensimmäinen paikka ei ollut riittävän hyvä, minun piti lähteä sitä siirtämään. Kovasti siinä pähkäilin, mihin laittaisin sen, mutta onneksi Jouni tuli siinä kohdassa apuun, huhusi minua ja neuvoi hyvän paikan pyörälleni. Siihen sitten laitoin sen, pääsin tosi helposti lähtemään liikenteeseen. Kaarina ja Ritva hääräsivät kirppiksellä, tein niin kuin olin iltatorilla luvannut, ihan mukava päivä!

Kaupunkireissu iltapäivällä

Olin tossa iltapäivällä kaupungilla, ihmettelin, miten Vladi kattoo mun vaatteitani. Kun itse ei huomaa olevansa yltä päältä sokerissa, työvuoron alkua odottava linja-autonkuljettaja huomaa. Karistan sokeria pois fleecestä, koko ajan sitä jää. Loppujen lopuksi otan fleecen käteeni ja tamppaan siitä sokerin pois. Tänään oli todella mahtavaa, musiikki mahtavoittaa illan, Novalta ja Spotifystä kuunnellen sitä menee!

Upea kesä!

Seitsemän kertaa heinä-elokuun aikana Naarilassa, Jouni kuskasi niistä kuusi, mukavat iltatorit ja Ruotsin laivamatka. Tänään on aika muistella oikeata elämän kesää, sitä tämä todellakin oli. Mieli korkealla olen menossa kohti syksyä upean kesän jälkeen, tuntuu, että koko kesä on ollut yhtä mahtavaa. Niin se olikin, kaikki tekemiset tuntuivat tosi hienoilta. Mietin, missä vaiheessa kesä tuntui näin hienolta, kyllä se oli ihan mukavaa koko kesä!

Elämä on... ihan oikeesti mahtavaa!

Elämä on ihan oikeesti mahtavaa, näin se on! Pohdiskelen maailman menoa nurmikon reunalla istuen, ai niin, kohtahan tässä on paikkuriin siirtyminen edessä! Paikkurin mennessä ohi Vladi huiskauttaa minulle kättään, vitsi miten mahtavaa! Parina päivänä olen Jashariakin nähnyt, kyllä sekin on ollut ihan tosi hienoa! Elämä on välillä niin hienoa, on se!

Missähän välissä ehtisi taas kaiken?

Olisi taas tuhatta ja sataa lajia tehtävänä, kaikkein ihanimpana on ilman muuta, kun saa ulkoiluttaa iloisia koiria. Tänään oli hyvä mieli nousta ylös sängystä, piti oikein ihmetellä, miten sateisenakin päivänä voi tuntua niin hyvältä. Ehkä se johtuu siitä, että päivä menee hyvin. Niin ja viron kurssille täytyy ilmoittautua, en tosin muista, missä kohdassa viikkoa se pitää tehdä, mutta ihan lähipäivinä se on. Tässä ja nyt, musiikkia kuunnellen ja mahtavalla fiiliksellä!